Poliittista rintaruokintaa

Tänään Hesari kirjoitti pienen jutun alkoholimainonnan rajoittamisesta: suunniteltu muutos on vesittymässä. Mainonnan rajoittaminen on hiipunut unholaan hallituksessa ja alkoholimainontalaki tuskin astuu voimaan keväällä 2013.

Alkoholimainonta oli kovasti tapetilla edellisellä hallituskaudella, jolloin Kokoomus pelasi sen umpikujaan juuri vaalien alla. Ministeri Guzenina-Richardson alkoi ajaa mainonnan rajoittamista tarmokkaasti tämän hallituksen puitteissa, mutta taas asia on hävinnyt kuvasta. Kokoomus vastustaa ja SDP hieman empii. Kokoomuksen ohella Panimoteollisuus vastustaa.

Ulospäin ja mainontakeskustelua läheltä seuranneelle tilanne näyttää masentavalta. Erityisen surkealta alkoholimainontalain vesittyminen tuntuu, jos pään sisällä asuu edes pieni idealisti. Jotenkin sitä jaksoi uskoa, että nuorten alkoholin käytön ehkäisy ja vähentäminen olisi tällaisen politiikan ja bisneksen vastavuoroisen rintaruokinnan ulottumattomissa. Idealistin onkin tässä vaiheessa hyvä muistuttaa itseään siitä realiteetista, että nykyaikana tärkeää on vain se mikä näkyy viivan alla.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan suunnan määritti tässä karusellissa alkoholiteollisuus Kokoomuksen lämpimällä avustuksella. Täytyy nostaa hattua panimoteollisuudelle ja hienosti näytellylle roolille. Hetken moni (minä mukaan luettuna) ihan vakavissaan uskoi, että Risikon edelliskauden kuprun jälkeen Guzenina-Richardson saisi jotain sosiaali- ja terveyspoliittista aikaan. Naiivia idealismia.

Tämä alkoholimainonta asia lienee sovittu jo Säätytalossa hallitusneuvottelujen yhteydessä. Panimoliitto ja Kokoomus löivät kättä päälle ja se oli siinä. Niin uusi laki kuin nuorten alkoholin käytön ehkäisy ja vähentäminen. Julkisuudessa voi sitten kukin näytellä haluamallaan tavalla, että "onpas jännään ja kovaa vääntöä tiukemman lain suhteen" ja "äkkiä pitäisi keksiä keinoja vähentää nuorten juomista". Samalla päihdejärjestöt ja asiantuntijat saavat intoiltavaa ja puuhasteltavaa neljäksi vuodeksi ja pysyvät poissa tieltä. Lopultahan laki kuitenkin "vesittyy".

Poliittinen muisti ja lupaukset ovat siis taas viime kauden lumia ja voidaan palata päiväjärjestykseen - siis siihen markkinaliberalismin ohjailemaan hyvinvointiin: hyvää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa on se, että panimoteollisuuden kassakone kilisee mahdollisimman ahkeraan. Kaikki sellaiset alkoholinkäytön rajoittamiskeinot toki ovat sallittuja, jotka eivät suoranaisesti vähennä alkoholin myyntiä.

Ällistelisin, mutta jotenkin tällaiseen hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikkaan on ehtinyt viime vuosina jo turtua.

Kirjoitettaessa soi Abba - Money, Money, Money