Mikä on tämän ikuisuuskliseen tarina? Professori Matti Peltonen on löytänyt ensimmäisen viittauksen suomalaisten erityiseen viinapäähän vuodelta 1908. Maisteri Louhivuori rupatteli raittiustyötä käsittelevässä puheessa seuraavaa:
”Ulkomailla on käsitys vallalla, että Suomi on jo nykyään ihannemaa raittiuden suhteen. Mutta kun ulkomaalainen saapuu Suomeen, tulee hän pian toisiin ajatuksiin, koska hän maamme satamakaupungeissa näkee hoippuvia ja räyhääviä juopuneita. (…) Mutta silti näkee meillä enemmän juopuneita kuin muualla, koska suomalaiset vähänkin juovuttuaan käyttäytyvät perin törkeästi ja raa’asti."
Suomessa alkoholin kulutus oli tuolloin alhaista ja raittiusliikkeen piti perustella omaa tarvettaan. Matti Peltosen mukaan suomalaiselle viinapäälle syntyi tuolloin 3 tunnusmerkkiä.
1. Suomalaiset juovat eri tavalla kuin ns. sivistyskansat.
2. Suomalaiset juovat harvoin mutta humalahakuisesti.
3. Humalainen suomalainen käyttäytyy poikkeuksellisen sivistymättömästi ja usein väkivaltaisesti.
Suomalaista erityisyyttä perusteltiin biologisella kansanluonteella ja alkoholioloilla. Rotuselitys upposi hyvin aikana, jolloin sosiaalidarvinistinen ajattelu oli muutenkin vallalla.
1910-luvulla syntynyt ajatus alkoholin käyttötapojen biologisesta periytyvyydestä on tarttunut todella sitkeästi suomalaisten minäkuvaan. Suomalaisen viinapään perustelut ovat laajentuneet ja muuttuneet periytyvyysselityksestä historian, lääketieteen, sosiologian ja kulttuurin tutkimuksen piiriin. Kaikkein voimakkaimpana käsitys suomalaisten erityisestä suhteesta alkoholiin elää kuitenkin tavallisten kansalaisten keskuudessa. Tämä myytti on juurtunut todella syvälle Suomi-neidon tajuntaan.
Jokunen viikko takaperin todisteltiin iltapäivälehdissä ja verkkokeskusteluissa, Matkaoppaat sarjan siivittämänä, että kyllähän nykyisin ruotsalaiset ja britit ovat paljon pahempia kännihäiriköitä kuin me suomalaiset.
Jotain 100 vuoden takaista meillä on vieläkin syvällä hampaankolossa.
(Lähde: Sillanpää 2002)
Kirjoitettaessa soi Freukkarit - Mystinen metsätyömies
