Kirjoita - tai ajattele kirjoittavasi - paperille jonkun sinulle hyvin rakkaan ihmisen nimi. Nimen perään kirjoita - tai ajattele kirjoittavasi - teksti “toivon, että olisit kuollut”. Tuntuiko pahalta tai vastenmieliseltä? Tekikö mieli pyytää anteeksi tältä ihmiseltä, tekikö mieli selittää, että eihän se mitään vaikuta, että tämä on vain leikkiä?
Jos olisit ostamassa arpaa, haluaisitko itse valita arvan vai olisiko sillä mitään väliä? Jos olisit heittämässä kruunaa ja klaavaa rahasta, haluaisitko itse heittää kolikon, joka panoksesi kohtalon määräisi? Haluatko seurapeleissä itse heittää noppaa vuorollasi, vai onko sillä mitään väliä kuka heiton tekee? Eihän sillä, kuka heiton tekee tai arvan valitsee, ole mitään merkitystä satunnaisen tapahtuman tulokselle. Vai mitä?
Jos heität kruunaa ja klaavaa kolikolla, ja saat viisi kertaa peräkkäin kruunan, kumman veikkaat tulevan seuraavaksi? Menneet tapahtumat eivät vaikuta satunnaisen ilmiön tuleviin esiintymisiin ja jokainen yksittäinen heitto on täsmälleen yhtä todennäköinen, riippumatta siitä, mitä kolikolla on aiemmin heitetty.
Kumpi näistä lauseista on todennäköisempi: “Tiina on pankkitoimihenkilö ja asuu Espoossa”, vai “Tiina on pankkitoimihenkilö”? Melkein jokainen valitsee ensimmäisen lauseen, vaikka todellisuudessa jälkimmäinen on todennäköismepi. Näin on, koska jos otetaan satunnainen ihminen (Tiina), niin mitä vähemmän hänestä kerromme, sitä suurempaan ryhmään ehdot sopivat, ja sitä todennäköisemmin Tiina kuuluu tähän ryhmään.
Rationaalinen ajattelu on joskus yllättävän vaikeaa, mutta rationaalisuuden puutetta voi olla vaikea huomata ellei sitä erikseen osoita.
10 kommenttia
Anonyymi
27.3.2010 05:03
Hämmentävää... 1. taidan olla rationaalisesti ajatteleva ja senpä vuoksi artikkelisi lukeminen oli harvinaisen turhauttava kokemus 2. ekan kappaleen paperille kirjoittelu ei oikein auennut - miten se liittyi aiheeseen? 3. mottosi oli mielenkiintoisinta mitä tällä sivulla osui silmiini - ilmeisesti rationaalinen toiminta määritellään tässä puhtaasti toimijan lähtökohdista? Ehkäpä huomiota ei siis kannattaisikaan kiinnittää siihen toimivatko ihmiset rationaalisesti (siis tämän määritelmän mukaan - ja tällöin mielestäni kyseessä muutenkin olisi teoreettinen pohdiskelu jolla ei ainakaan jokapäiväisessä elämässä ole mitään käyttöä) vaan samalla kannattaa aina huomioida myös heidän lähtökohtansa (tietotaso).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.3.2010 07:01
On aika hemmetin vaikea pystyä rationaalisesti tajuamaan, että joku saattaisi valita Tiina-tehtävässä väärän lauseen...!?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.3.2010 10:44
Toisaalta rationaalisuutta ei aina tarvita. Ihmisenä oleminen on hyvin subjektiivinen kokemus ja jos tulee onnellisemmaksi heittäessään noppaa itse, ei se liene keneltäkään pois.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.3.2010 11:19
Vai ovat ihmiset sitä mieltä, että Tiina ei ole Tiina, jos ei se asu Espoossa, ja että se ei voi olla oikeastaan juuri ollenkaan Tiina, mutta voi olla siitä huolimatta Tiina, jos on espoolainen pankkitoimihenkilö?
Mistähän tällaisia väitteitä ammennetaan? Joku humanisti on päätellyt asioita tekemänsä haastattelututkimuksen perusteella omalla logiikantajullaan, ja tullut siihen tulokseen, että kaikki, paitsi hän itse, käyttäytyvät järjettömästi.
Usein tulee mieleen haastattelututkimuslomakkeita lukiessa, että lomakkeen tekijä ei itse ole ymmärtänyt, mitä hän kysyy. Kysymykset ovat järjettömiä ja johdattelevia, ja on melko varmaa, että vastauksista tehdyt päätelmät menevät mönkään, jos vastaajan logiikka toimii. Päätelmät ovat siis järjettömiä, mutta se ei estä käyttämästä niitä tutkimustuloksina todistamassa mitä tahansa.
Mihin tutkimukseen täysin järjetön Tiina-tapauksen väite perustuu?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.3.2010 11:32
Jos se, miten ensimmäinen kappale liittyy aiheeseen ei todellakaan aukea, kandee ehkä ihan vakavasti harrastaa pienimuotoista itsetutkiskelua. Erityisesti sellaiset aiheet kuin "olenkohan oikeasti niin fiksu kuin luulen?" ja sen kehittyneempi versio, "nyt kun tiedän, että olen vähän idiootti, voisinko ehkä tehdä asialle jotain?" saattavat olla hedelmällisiä aihepiirejä. Hauskoja pohdiskeluhetkiä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2010 13:24
Jos ihminen kuvittelee itsestään liikoja eikä kuitenkaan ole kovin älykäs, vaikka olisi kuinka akateemisesti menestynyt, tämän kaltainen ajattelu saattaa näyttäytyä rationaalisena.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2010 13:26
Kyselytutkimuksista tämän verran
a) oletko sivisynyt kulttuurinrikastaja vai
Vastaa kommenttiinb) homma forumin rasistinen punaniska?
Vastaa kommenttiin
usnor
7.4.2010 00:06
Nopanheitosta kyllä voisin sanoa, että on aika rationaalista toimintaa, että heittää itse noppaa omalla vuorollaan, eli tekee niinkuin "kuuluu". Ja onhan tietysti niin, että nopanheiton voi ajatella satunnaiseksi ilmiöksi teoreettisesti tarkasteltuna. Toisaalta, jos heitto tehdään tasan samalla tavalla, on tulos aina sama, teoriassa siis.
Jos itse heittää omalla vuorollaan, voi huonosta tuloksesta syyttää lähinnä itseään. On siis hyvinkin rationaalista, että ei halua luoda tilannetta, jossa huonosta tuloksesta voi syyttää toista, koska se saattaisi olla pelaamisen tunnelman kannalta vahingollista. Ymmärtääkseni rationaalisen ajattelun kohteena voivat olla myös tunteet, vaikka itse ajattelu olisikin järkiperäistä.
Tuohon ykkös-anonyymin 2. kohtaan. Käsittääkseni paperille kirjoittelun ideana oli, että jos tuntuu pahalta kirjoittaa tuollaista paperille, silloin on taipuvainen reagoimaan tunteellisesti, jos taasen ei tunnu pahalta vaan selittää sitä leikiksi, silloin osaa järkiperäisesti ajatella ja sivuuttaa mahdolliset tunteet, koska ne eivät ikäänkuin kuulu tilanteeseen, koska kyse oli leikistä. Varmasti myös riippuu siitä, ajatteleeko kirjoittaessaan, että tekee nyt vain, niinkuin testi käskee (näin varmaan itse saattaisin perustella itselleni), jolloin on jo valmiiksi lähtenyt suhtautumaan asiaan niin, että ei kirjoita omalla äänellään.
Kirjoitus vaikuttaa olemukseltaan aika nopeasti laaditulta, sellaiselta ajatusten paperille turauttamiselta (käyttääkseni kuvailevaa ilmaisua), jolloin loppukaneetti istuu kirjoitukseen hämmästyttävän hyvin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aapo Puskala
7.4.2010 00:16
"Jos itse heittää omalla vuorollaan, voi huonosta tuloksesta syyttää lähinnä itseään."
Vain, jos itse kykenee hallitsemaan heittoa tahdonalaisesti. Jos näin ei pysty tekemään, ei ketään voi "syyttää" tuloksesta, sehän on sattumanvarainen.
Tunteista sen verran, että ne eivät minun mielestäni ole järjen kanssa ristiriidassa. Ne ovat pikemminkin automatisoitunutta järjen käyttöä. Esimerkiksi vaikka pelko: eloonjäämisen kannalta on paljon turvallisempaa pelätä liikaa kuin liian vähän. Pelkääminen on siis täysin rationaalista. Minusta koko tunteet-järki -vastakkainasettelu on varsin keinotekoinen.
Ensimmäisen esimerkin idea oli, että jos suhtautuisi täysin rationaalisesti, ei kuolematekstin kirjoittamisella pitäisi olla mitään merkitystä. Sama kuin piirtäisi pari kiinankielistä merkkiä. Se on sitten eri asia, olisiko täysin rationaalinen toiminta edes paras mahdollinen tapa toimia. Jos olisi, me varmaankin toimisimme niin jo nyt.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2010 05:11
Ensimmäisen kappaleen esimerkkikoe tuntui loogisesti arveluttavalta koska se riippuu rationaalisuuden määritelmästä. Joku voisi määritellä sen niin ettei rakkaansa tappamisen ajattelu ole rationaalista toimintaa. Näinollen voidaan väittää että rationaalisesti ajatteleva yksilö ei voi lähteä koko kokeeseen. Jos hän tästä huolimatta lähtee suorittamaan koetta, on kokeen tuloskin ennalta määrätty.
Itse asiassa siis yhdyn kirjoittajan (7.4.2010, 00:16) näkemykseen siitä että yksilön toiminnan jaottelu tunteet-järki -akselilla on usein keinotekoista. Ymmärrän rationaalisen toiminnan syntyvän aina järjen ja tunteiden yhdistelmän tuloksena.
Hämmästelin ekana anonyyminä ekaa esimerkkiä juuri siksi, että sen logiikka tuntui hieman ontuvan.
d.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin