Alan saada tarpeekseni löysäilystä. Näin olen puhissut jo pitkään, ja viime viikolla joku tokaisi vastaukseksi, että vaikeimmista oloista tulee työteliäimpiä ihmisiä.
Gianluca Viallin (rikkaana syntynyt huippujalkapalloilija; poikkeus joka vahvistaa säännön) lisäksi en keksinyt vastaväitteitä. Vaikeat olot voivat olla monenlaisia, mutta oli tekeminen mitä hyvänsä, hemmotellun ja helpolla päässeen – kultalusikan – kyllä tunnistaa. Kun nykyiset korkeakouluopiskelijat ovat liki 90-prosenttisesti korkeakoulutettujen lapsia, meillä saattaa olla ongelma.
Kirjoitan tätä blogimerkintää keikkamatkalla sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka ovat tottuneet tekemään elämässään montaa asiaa yhtä aikaa: mukana on mm. graafikko, ohjelmistoyrittäjä ja kanttori, mutta kaikki ovat siinä sivussa myös ammattilaulajia. Samoin kun keväällä luin muutamien järjestöjyrä-ikätovereideni CV:itä, huomasin että he elävät todeksi kliseetä 10 vuoden työkokemuksen omaavasta 25-vuotiaasta maisterista. Ajattelukyvyn ja luovuuden saati mielenterveyden kanssa saattaa olla vähän niin ja näin, mutta cv:t ovat kaikilla rautaiset.
Urheilussa puhutaan siitä, että pitää olla nälkäinen jotta voi voittaa. Pelkään että liian suuri osa korkeakouluopiskelijoista on kylläisiä. Olemme täynnä ruokaa, juomaa, sokeria, powerpoint-esityksiä ja tavaraa. Olemme kylläisiä ja siksi löysiä. Ja lisäksi vielä hulluja (kolmannes potee vaikeita tai keskivaikeita mielenterveysongelmia).
12 kommenttia
Anonyymi
10.11.2009 13:03
Aivan samaa mieltä. Ja kaikkia töitä kannattaa tehdä; kukaan ei palkkaa maisteria, jolla ei ole päivääkään työkokemusta, paitsi ehkä faijan tuttu/pappas bekant.
Vastaa kommenttiinJa ihmiskokeessa olen todennut, että maisterin tutkinnon pystyy suorittamaan suositellussa ajassa täysiaikaisen työn ohessa.
Vastaa kommenttiin
Tero
10.11.2009 15:01
Kamala tulevaisuudenkuva, tämä jonka maalasit. Mutta onneksi on teikäläisiä, jotka huomaavat ongelman ja sitten tekevät sille jotain.
Ongelman huomaaminen ja toteaminen on se helppo vaihe. Nyt sitten vielä ratkaisun luominen ja toteuttaminen. Kuis se tehrään?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2009 15:03
Etteikö Suomessa olisi luokkayhteiskuntaa! Todellakin on. Olen akateeminen, koko tuttavapiiriini kuuluu vain kaksi amistaustaista. Siitä en ole samaa mieltä, ettäkö kaikkien korkeakouluopiskelijoiden vanhemmat olisivat akateemisia. Ei nyt sentään, eikä edes lähellä. Sen sijaan esim. juuri Sibelius-Akatemiassa ammatti näyttäisi kulkevan suvussa. Suurimman osan perheeseen kuuluu ammattimuusikko.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2009 22:04
"Sen sijaan esim. juuri Sibelius-Akatemiassa ammatti näyttäisi kulkevan suvussa. Suurimman osan perheeseen kuuluu ammattimuusikko."
Älykkyys periytyy, vain akateemisten lapsille tulisi suoda oikeus saada lapsia.
oik. yo., juristivanhemmat
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
_savier__
13.11.2009 12:25
Älykkyys periytyy? Koulutushan on vain laaja otanta tietoa hyvin rajatusta aiheesta eikä liity millään tavalla älykkyyteen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
RoundNSpicy
13.11.2009 23:27
Loistava huomio, _savier__ :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Armaani
14.11.2009 00:50
Tuolle eräälle 'anonyymille' kyllä voisin heittää vastaheiton, ettei siitä älykkyyden perimisestä ole niinkään minkäänlaisia takeita. Vuosikymmenien ihmistuntemuskokemus on sen näyttänyt. Useimmiten se on todennäköistä, mutta kuten olen huomannutkin, sen älykkyyden oikeanlaisen käytön osaaminen onkin taas sitten toinen juttu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.11.2009 17:18
minusta tämä meininki että suhteilla saa kaikkea on ihan perseestä
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.11.2009 18:08
"Älykkyys periytyy, vain akateemisten lapsille tulisi suoda oikeus saada lapsia."
Itse et taida olla kovin fiksu jos luulet että tuurilla on jotain tekemistä älykkyyden kanssa..taitaa aika vanha raha puhua sun kautta. Meillä vanhemmat ovat käyneet kansakoulun, muuhun ei ollut varaa. Toinen meistä lapsista on tohtoritutkinnon suorittanut ja toinen opiskelee korkeakoulussa. Älyä ollaan kyllä peritty.
Ehkä voitaisiin järjestää ylimääräiset älykkyystestit korkeasti koulutettujen lapsille, ennen kuin saavat lisääntyä? Suostuisitko?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jussi Rauvola
17.11.2009 16:07
Ihmiskokeesta: maisterintutkintoja on erilaisia, ne jotka suoritetaan ilman lähiopetusta voi tehdä nopeastikin. Kaikkeen tuo ei päde, ja en ole varma onko hyvä jos yliopistossa ei saa opetusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jussi Rauvola
17.11.2009 16:18
Doselle: valitettavasti se ei ollut tulevaisuudenkuva vaan nykyisyyttä...!
Vastaa kommenttiinItse pidän parhaana ratkaisuna ns. säätykierron mahdollistavaa koulutusjärjestelmää. Mahdollisuudet ovat kaikille samat ja ihmisen saavutukset perustuvat omiin tekemisiin, ei esimerkiksi edellisten sukupolvien keräämään varallisuuteen. Kannustava ja vapaa yhteiskunta, siis.
Vastaa kommenttiin
Jussi Rauvola
17.11.2009 16:22
Sibelius-Akatemiassa on toki myös muusikoiden lapsia, mutta vielä enemmän siellä on sellaisten perheiden lapsia, joissa musiikki on luonnollinen osa elämää: opettajien ja pappien lapsia, kuoroharrastajien lapsia, muiden alojen taiteilijoiden lapsia.
Lahjakkuudesta löytyy katsaus esim. tuolta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lahjakkuus
Howard Gardnerin luokittelua käytetään jonkin verran, ja siitä mallista suomalainen koulu palkitsee lähinnä kielellistä ja matemaattis-loogista lahjakkuutta.
Musiikillinen ja liikunnallinen lahjakkuus ovat suosittuja, mutta ne jäävät etäisiksi ja täysin kodin varaan. Inter- ja intrapersoonallisia lahjakkuuksia usein joko rangaistaan häirikköinä tai hyljeksitään ryhmän toimesta. Joskus käy hyvin, ja tulee upeita ja tasapainoisia ihmisiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin