Yhteiskunta

Tuoreessa UKK-instituutin tutkimuksessa raportoidaan anabolisten steroidien ja lisäravinteiden käytöstä 12–18-vuotiaden suomalaisnuorten keskuudessa. Tulosten mukaan steroideja raportoi käyttäneensä ajanjaksolla 1991–2005 viimeisen vuoden aikana 0,5 % pojista ja 0,2 % tytöistä. Luvut ovat kansainvälisessä vertailussa erittäin alhaisia. Lisäravinteita ilmoitti käyttäneensä edeltävän vuoden aikana 45 % vastaajista. Tutkimusjakson aikana proteiinivalmisteiden käytön havaittiin lisääntyneen, muutoin lisäravinteiden käyttö pysyi samalla tasolla. Vuonna 1991 yhdeksän prosenttia 16–18-vuotiaista pojista ilmoitti käyttäneensä proteiinivalmisteita, kun vastaava luku vuonna 2005 oli 17 %.

Tulokset ovat kiinnostavia, sillä maailmalla kohistaan kovasti dopingin käytön nopeasta yleistymisestä kuntoilijoiden keskuudessa. Myös Suomessa asiaan tutkitaan tällä hetkellä ahkerasti ja itsekin kirjoitan parhaillaan teemasta kirjaa. UKK-instituutin tutkimustulokset ovat tärkeitä, sillä aiemmin ainoastaan Nuorisobarometrissä 2009 on kartoitettu dopingin käyttöä väestötason kyselyllä. Tulokset olivat tuolloin hyvin samansuuntaisia, vaikka otoksen ikähaitari ylsi aina 29-vuotiaisiin saakka. Lisäravinteiden osalta tulokset ovat kaiken kaikkiaan melko triviaaleja, sillä vastaajat ymmärtävät kysymyksen varmasti hyvin eri tavoin. Nykyisin, kun lähes jokaisen lähikaupassa myytävän tuotteen kyljessä lukee sen sisältävän proteiineja, rautavalmisteita tai vitamiineja, on lähes mahdotonta arvioida mitä vastaaja on kelannut ruksatessaan vastauksen.

Asiaan. UKK-instituutin tutkimus tukee käsitystäni siitä, ettei anabolisten steroidien käytöstä ole Suomessa tulossa epidemiaa – josta ministeri Wallin on ollut huolissaan. Lopullinen vahvistus käytön yleisyydestä saadaan loppuvuodesta, kun julkaisen syksyllä 2010 tehdyn väestötutkimuksen tulokset (data on vielä Tilastokeskuksessa, enkä lähde arvailemaan mitä se kertoo). Mielestäni UKKI:n tuloksista on raportoitu asiallisesti, mutta viimeisin TV-ohjelma Akuuti nosti hiukan karvoja pystyyn. Kärkenä oli ajassamme kaikkea niin ihanasti määrittävä terveys ja toimittajan spiikki huolestuttavan moralistinen.

Miksi huolestuttavan moralistinen? Niin kutsuttu kuntodoping on Suomessa uusi ilmiö – siis sitä ei ole aiemmin noteerattu tai tutkittu. Kuten UKKI:n ja Nuorisobarometrin tulokset kertovat, on kyseessä kansanterveydellisesti hyvin marginaalinen ilmiö. Siitä on käyty hyvin vähän julkista keskustelua ja kuntodoping vasta etsii paikkaansa yhteiskunnallisena ilmiönä. Puhetapa, joka ylikorostaa terveyshaittoja ja sivuuttaa muut näkökulmat, paaluttaa kuntodopingin yhteiskunnallisen paikan johonkin huumeiden ja vaarallisten lääkkeiden väärinkäytön välimaastoon. Tällainen ongelman konstruointi, pakottaminen tiettyyn tulkintakehykseen, on yksisilmäistä. Se luo turhaan moraalista paniikkia (josta tosin media diggaa) .

Peräänkuulutankin malttia kuntodopingin käsittelyyn julkisuudessa. Tiedämme ilmiöstä vielä liian vähän sanoaksemme, että kyseessä on ensisijaisesti terveysongelma. Joillekin yksilöille näin toki saattaa olla, mutta yleistysten kanssa tulee olla hyvin varovainen. Josko kerrankin ensin kunnolla tutkitaan, ennen kuin alettaan terveysvasaralla hutkimaan.

(Lähde: Mattila VM, Parkkari J, Laakso L, Pihlajamäki H, Rimpelä A. Use of dietary supplements and anabolic-androgenic steroids among Finnish adolescents in 1991-2005.
Eur J Public Health. 2010 Jun;20(3):306-11. Epub 2009 Aug 26.)

Suomeen tulvii vaihtareita kaikista maailmankolkista. Lukioaikana brassi valitti, kun suomalaiset kuulemma lopettavat juhlat siihen aikaan kun heillä vasta aloitellaan. Nyt kuuntelen, kun vielä aikaerosta toipuva kanadalainen smalltalkkaa suomalaisten kanssa smalltalkista. Lisäksi istun yhden korealaisen kanssa kuukausittain samoissa kokouksissa, ja ghanalaisten opiskelijakollegoiden kanssa olen pelannut silloin tällöin jalkapalloa.

Opetusministeriö potkaisi vuonna 2008 kirjoitetun Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian yhteydessä korkeakouluja takapuolille: kansainvälisty tai kuole. (Ei sitä ihan näin ole taidettu missään ääneen sanoa, mutta…)

Viesti on mennyt hyvin perille. Sellaisetkin oppilaitokset, joiden nimeä ei vuosituhannen vaihteessa vielä ollut käännetty englanniksi, julistavat nyt olevansa kansainvälisiä, monikielisiä ja laajasti eri puolille maailmaa verkostoituneita alansa johtavia eurooppalaisia korkeakouluja.

Tästä on seurannut paljon hauskoja sattumuksia.

Eräässä maakuntayliopistossa kampukselle pölähti Aasiasta opiskelijaryhmä valmiina osallistumaan koulutusohjelmaan, jota ei paha kyllä ollut kukaan muistanut järjestää.

Viime keväänä ministeriön virkamiehet antoivat ajankohtaisseminaarissa kylmää kyytiä niille ammattikorkeakouluille, joiden joihinkin koulutuksiin oli alle yksi (!) ensisijaista hakijaa per aloituspaikka. Samojen oppilaitosten komeasti nimettyihin englanninkielisiin koulutusohjelmiin oli runsaasti hakemuksia sellaisista Afrikan maista, joista postitulva on aiemmin kohdistunut turvapaikkahakemusten luukulle.

Toisaalta esimerkiksi nykyisen Aalto-yliopiston eräät osastot ovat vuosia imuroineet englanninkielisiin, aidosti kansainvälisiin koulutuksiinsa kansainvälisen opiskelijajoukon lisäksi Suomen ylioppilaiden terävimmän kärjen. Ja sieltä mennään töihin ihan muualle kuin kotikylän ykkösfirman puhelinvaihteeseen.

Ota siitä sitten selvää.

Ihmiset ovat onnellisempia silloin, kun vauraus on tasaisemmin jakautunut yhteiskunnassa. Asiassa on kuitenkin mielenkiintoinen paradoksi. Mitä tasaisemmin vauraus on jakautunut, sitä halukkaampia ihmiset ovat pääsemään toisten edelle vauraudessa.

Mitä tasaisemmin vauraus oli jakautunut, sitä vähemmän kateutta muiden ihmisten hiukan parempi tilanne aiheutti. Mutta samaan aikaan se sai aikaan suuren tarpeen parantaa omaa statusta. Jos vauraus on jakautunut tasaisesti, pääsee samalla statuksen lisäämisellä paljon useamman ihmisen ohi kuin mitä epätasaisemman jakautumisen yhteiskunnassa.

Kun vauraus oli jakautunut tasaisemmin, olivat ihmiset paljon halukkaampia ostamaan merkkivaatteita, autoja, viihde-elektroniikkaa ja muita tuotteita, joiden nähtiin parantavan ostajan statusta. Samanlaista ilmiötä ei ollut tilanteessa, jossa vauraus oli jakautunut epätasaisesti, mutta jossa ostajalla oli yhtä paljon rahaa käytettävissään.

Tiivistetysti: tasaisesti jakautunut vauraus tarjoaa keinon kiivetä sosiaalisia tikapuita kustannustehokkaasti.

Rukouksilla ei ole koskaan havaittu mitään yksilön itsensä ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia. Tämä ei ole mikään yllätys. Vaikka uskoisitkin rukouksen voimaan, haluaisitko, että putkiremonttia tekemään tehnyt putkimies mielummin asentaisia putkia vai rukoilisi, että ne asentuisivat?

Kristillinen Templeton-säätiö tutki rukouksen tehoa. Siinä joukko ihmisiä rukoili potilaiden puolesta, joille oli tehty ohitusleikkaus. Kun kohde ei tiennyt rukoilusta, ei rukouksilla ollut mitään vaikutusta leikkauksen jälkeen mahdollisesti esiintyviin komplikaatioihin. Niitä oli aivan yhtä paljon, rukoiltiin potilaan puolesta tai ei. Mutta kun kohde tiesi rukoilusta, oli komplikaatioita enemmän. Tutkijat selittivät tämän paineilla lisääntyneistä odotuksista, eli "suorituspelolla". Jos siis aiot rukoilla jonkun paranemisen puolesta, siitä vaan, mutta älä ainakaan kerro rukoilustasi kohteelle.

Rukouksen tehoa on tutkittu monessa muussakin tutkimuksessa. Tulokset ovat yhdenmukaisia: rukouksen vaikutukset ovat puhtaasti psykologisia. Rukouksella on vaikutuksia vain, kun kohde tietää siitä. Mutta ne voivat silti olla hyödyllisiä.

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin rukoilun vaikutuksia rukoilijalle itselleen. Niitä oli paljon. Rukous antoi ihmiselle tunteen, että joku kuuntelee häntä. Rukoillessa uhreiksi joutuneet kokivat, että jumala näkee heidät sellaisena kuin he ovat, ja usein tämä käsitys oli positiivinen. Näin rukoilu auttoi heitä näkemään itsensä paremmassa valossa ja näin voivat paremmin. Joskus rukouksilla on samanlainen vaikutus kuin keskustelulla läheisen kanssa. Jos tässä keskustelussa toisen rooli on lähinnä kuunnella, toimii rukous melkein samalla tavoin. Rukoilu voi olla myös hyvää sijaistoimintaa. Se voi viedä ajatukset pois ikävästä tilanteesta tai ikävästä asiasta ja näin auttaa keskittymään johonkin muuhun.

Aina ei rukouksen vaikutus ollut hyvä edes rukoilijalle itselleen. Jotkut antoivat rukouksen avulla anteeksi väkivaltaiselle puolisolleen, vaikka parempi olisi ollut lähteä suhteesta.

Jumala ei selvästikään vaivaudu tekemään mitään rukoillun ihmisen puolesta, jos tämä ihminen ei itse rukoile tai tiedä hänen puolestaan rukoillun. Jumalalla ei ole mitään tekemistä rukoilun kanssa.