Yhteiskunta

Suomen ylioppilaskunnat toimivat lakisääteisten tehtävien lisäksi ponnahduslautoina politiikan byrokraateille. Tässä puolivirallisessa hallintokorkeakoulussa moni suomalainen oppii kokousrutiinit, yhteisöllisen viinanjuonnin sekä paksujen paperipinojen sietämisen.

Kukkona tunkiolla häärivät ylioppilaskuntien hallitusten puheenjohtajat, joista useimmat pääsevät pitämään puheen yliopiston avajaisissa. Juhlan virallisesta luonteesta huolimatta moni puheenjohtaja pitää tiukkasanaisen linjapuheen jostakin - tai vielä todennäköisemmin Kaikista - koulutuspoliittisista aiheista.

Kun yliopistolaki alkuvuonna uusittiin, tehtiin vain yksi osa isosta uudistuksesta. Käynnissä oleva yliopistouudistus on 90-luvun alkupuoliskolla alkanut prosessi, jonka yksi osa on vuosina 2006–2009 tehty yliopistolain uudistaminen. Siihen liittyvät yliopistohallinnon myllerrykset on toteutettu vauhdilla, mikä on kirvoittanut runsaasti kitkeriä ja kiitollisia kommentteja avajaispuheisiin.

Niiden perusteella vaikutti siltä, että syvälle yliopistojen rakenteisiin käyvän uudistuksen keskeisin kysymys olisi opiskelijoiden eli käytännössä ylioppilaskunta-instituutioiden edustus yliopiston hallintoelimissä. Sen puolustamiseksi on tehty tuhansia työtunteja. Miksi?

Ensinnäkin tunkkainen ja sulkeutunut yliopistohallinto hallintojohtodiktatuureineen ja professoriänkyröineen aiheuttaa monelle opiskelijalle harmaita hiuksia. Ja mikä vielä tärkeämpää: avajaispuheiden perusteella suomalainen yliopisto ei lunasta lupauksiaan!

Opiskelijat käyttävät vuosittain miljoonia euroja olojensa parantamiseen. Erityistä huomiota saivat opetuksen ja ohjauksen alennustila sekä laajamittaiset mielenterveysongelmat. Tutkimusten ja selvitysten valossa niiden välillä vaikuttaisi olevan jokin yhteys. Yhteisöllisyys kaikuu edelleen juhlapuheissa, mutta saapa nähdä mitä ehtii tapahtua ennen kuin alkaa tapahtua.

Ja muuten: ylioppilaskuntien terveiset ovat poikkeuksetta yliopistojen avajaisten parasta antia. Ne ovat asiapitoisimpia ja hakkaavat retoriikallaan sekä esitystavallaan rehtorit ja vierailevat tähdet mennen tullen.

Silti jotain puuttuu.

Kun opetus on suossa, opiskelijat tulevat hulluiksi ja amatööritaloustieteilijöiden puolivillaiset mantrat täyttävät joka niemen ja notkon, mitä yliopistot tekevät?

Hallintouudistuksen.

Kun lähtee baariin, tulee usein määriteltyä kuinka pitkään aikoo istua iltaa. Aikamääre puetaan usein erilaisten metaforien muotoon. Niiden merkitys vaihtelee kovasti eri ihmisryhmien kesken. Joku lähtee piipahtamaan, toinen taas käväisemään ja kolmas bilettää koko illan.

Oman aktiivisen baareiluni aikoina meille kehittyi kaverien kanssa selkeä, mutta usein hyvin joustava kielikuvien kirjo. Lyhin aikamääre oli pyytää toista ”yhdelle”. Käytännössä se tarkoitti 2-3 tuoppia keskiolutta. Siitä harvoin lipsuttiin, sillä yleensä jollakin tai kaikilla oli aamulla pakollinen meno tai mukana oli kuski, jonka hermo muiden juttuihin petti kolmen kohdalla. Omissa kapakkaspekulaatioissamme päädyimmekin siihen, että kolmen jälkeen on vielä mahdollista lopettaa, mutta neljäs taittaa kamelin selän.

”Parille” lähteminen oli jo toinen juttu. Se tarkoitti 4-7 tuoppia, mutta sisälsi julkilausumattoman mahdollisuuden täydelle mopon karkaamiselle. Iän mukana ”parin” yläraja laski viiteen, mutta tuo karkaamisoptio pysyi yhä mukana. Vaikka ”parille” lähteminen olikin yleisin tapa, oli se myös seuraavaa päivää ajatellen kököin vaihtoehto. ”Parista” tuli pieni kanuuna, joka jäyti hiljaa mutta varmasti koko seuraavan päivän.

Lähteminen ”ravintolan päälle” oli aina varmaa desperado -meininkiä. Kun seitsemän nurkilla istahti soittoruokalan pöytään, ei kotiin päässyt ennen kahta tai neljää. Silloin oli alusta asti täysi rähinä päällä. Mikäli joku kaveriporukasta kuvitteli todella pääsevänsä ”parilla”, muut kantoivat hänelle aina tiskillä käydessään uuden kaljan. Lähes poikkeuksetta niska taittui jossain vaiheessa ja koko porukka oli ilman pidäkkeitä. ”Ravintolan päälle” lähteminen ajoittui yleensä viikonloppuihin ja seuraava päivä piti olla vapaata. Mikäli ”parille” lähteminen karkasi tähän juomisen muotoon, oli seuraava päivä mahdollisine duunikuvioineen hirveä kokemus. Aivan kauhea se oli ilman duunejakin.

Kielikuva ”ravintolan päälle” on muuten varastettu 1970-luvun Turhapurosta.

Banaanin voi kuoria kahdella tavalla; joko varren pätkän päästä, käyttäen pätkää kahvana, tai sitten tylpästä päästä, nipistämällä kuorenpäät sormien väliin ja vetämällä. Tutkimusteni mukaan noin 75% ihmisistä avaa varrenpätkän päästä.

Valitettavasti tämä tapa kuoria banaani on väärin. Jotta sanani saa painoarvoa, lisään vielä, että varsipää on syntinen ja häpeällinen.

Varren päässä kuori on paksumpi, eikä banaani aukea yhtä helposti kuin tylpässä päässä. Varsipäästä voi pitää kiinni, kun banaania syö. Varrenpätkää ei pidä ajatella kahvana, vaan puikkona. Emmehän me jäätelöä syödessämmekään ensi töiksemme katkaise jäätelötikkua.

eHow kertoo, kuinka banaani kuoritaan oikein, eli tylpästä päästä. Tylppää päätä suosittaa heidän artikkelinsa Kuinka banaani kuoritaan niin, että ne keltaiset töhnänauhat jäävät kuoreen. Puussa [URL=http://www.princeton.edu/~jhalderm/pics/2000-08=bermuda/banana.jpg]banaani kasvaa tylppä pää ylöspäin[/URL], joten varren pätkän päästä kiinni pitäen banaani on kädessä samoin päin kuin puussa.

Apinoita voinee pitää banaaninsyönnin ammattilaisina, kun taas me pohjoismaalaiset olemme auttamatta aloittelijoita. Apinat kuorivat tylpästä päästä. Jos varrenpäästä olisi parempi kuoria, ei ole syytä etteivätkö apinatkin tekisi niin. Itse asiassa olen varma, että jossain evoluution vaiheessa oli myös varsipääapoita, mutta he hävisivät eloonjäämiskamppailun tylppäpäisille lajitovereilleen. Kun varsipäät vielä taistelivat varsiensa kanssa, tylppäpäät veivät lauman parhaat naaraat parittelemaan. Varmasti luovat käytännölliset tylppäpääihmisetkin lisääntyvät useammin kuin kaavoihinsa kangistuneet varsipäät.

Käyttöliittymätermein voi todeta, että banaanissa on väärä affordanssi. Tämä tarkoittaa, että banaani muotonsa kautta houkuttaa käyttäjää toimimaan toisin kuin miten pitäisi.

Tylppä pää - se sopii sekä miehelle että naiselle.