Yhteiskunta

Ihmiset eivät välitä toisistaan. Etenkin kaupungeissa kaikki katsovat pois, jos näkevät jonkun vaikka makaamassa kadulla. Kukaan ei halua auttaa lähimmäistään.

Tätä itkuvirttä on kuultu ainakin 30 vuotta. Itse asiassa kaikkina aikoina on ollut jokin auvoisa menneisyys, jossa kaikki välittivät kaikista, ja elo oli yhteisöllistä ja ihanaa.

Enää eivät asiat ole noin, ja vika on aina muissa ihmisissä. Ihmisten välinpitämättömyydestä valittavat keskittyvät enemmän valittamiseen kuin muista ihmisistä välittämiseen. Olisi se niin hyvä, kun joku muu tekisi jotain.

Lauantaina lähdin sairaalan päivystykseen sitkeän jalkakivun vuoksi, joka myöhemmin osoittautui veritulpaksi. Jalkaan sattui pirusti, mutta koholla pidettäessä kipu helpotti. Taksia odottaessa asetuin kotitalon eteen kadulle selälle makuulle, jalka seinää vasten koholla. Ehti kulua enintään 30 sekuntia, ja nuorehko mies tuli kysymään "Are you OK? Do you need help?"

Useita vuosia aiemmin olin asioilla postissa. Minulla heikotti alhainen verensokerini ja istuin hikisenä lepäämään seinän viereen. Siinäkään ei mennyt minuuttia kauempaa kun oli jo kolme ihmistä auttamassa.

Missä ne välinpitämättömät, kylmät ihmiset ovatkaan? En jaksa uskoa, että olisin niin vetävän näköinen sälli, että se saisi ihmiset minua tarvittaessa auttamaan.

On toki useastikin osoitettu, että mitä useampi ihminen on onnettomuuspaikalla, sitä epätodennäköisempää on, että kukaan tekee mitää. Ihmiset ilmeisesti olettavat, että joku muu ottaa ohjat käsiinsä. Näissä minun esimerkeissäni ei ollut mainittavasti ihmisiä ympärillä.

Auttaminen on muuten aika hauskaa. Vaikkei sitä tekisikään hyvän mielen vuoksi, niin hyvän mielen siitä ainakin saa. Etenkin vaimoni, mutta myös minä pysähdymme usein kysymään karttaa lukevilta turisteilta, kaipaavatko he apua. Ainakin neljälle viidestä apu kelpaa ja tietyssä kadunkulmassa kuikuilevat turistit etsivät 90% todennäköisyydellä erästä hotellia. Eivätkä ne turistit muutenkaan niin kovin pelottavia loppujen lopuksi ole.

Minua on aina ihmetyttänyt sana tuomiokirkko. Mitä tekemistä tuomitsemisella on kirkkorakennuksen kanssa? Jos sana viittaa tuomiopäivään, miksi se koskee vain osaa kirkkorakennuksista? Niissäkö rakennuksissa on tarkoitus tuomita ihmiset viimeisellä tuomiolla sen mukaan, kuinka ihminen on elänyt?

Eihän tuomiokirkolla ole mitään tekemistä viimeisen tuomion tai minkään muunkaan tuomion kanssa. Kyseessä on käännösvirhe.

Tuomiokirkko tarkoittaa hiippakunnan keskuskirkkoa. Ruotsin, saksan ja monien muiden kielten dom-kaltaiset alut tulevat latinan sanasta "domus" (koti, talo). Näinollen ruotsin domkyrka on kotikirkko, ei tuomiokirkko. Ruotsin sana "dom" tarkoittaa myös tuomiota, mikä on ilmeinen syy virheelliselle käännökselle.

Mielenkiintoista on, kuinka paljon paremmin tuomiokirkko sopii ilottomaan ja vakavamieliseen luterilaisuuteen. Kotikirkko on peräti leppeä tai ainakin lämminhenkinen, tuomiokirkko taas pelottava, jäykkä ja ... tuomitseva. Kirkossa ei kuulu iloita eikä ainakaan nauraa, vaan odottaa tuomiota hartaana ja vakavana.

Autoihin puuhataan pakollista alkolukkoa. Kaikki uudet autot pitäisi varustaa alkolukolla, joka estäisi auton ajamisen päihtyneenä. Mutta kuinka paljon tämä maksaa, ja kuinka monta henkeä sillä säästetään?

Erityyppisillä ajoneuvoilla ajetaan Suomessa yhteensä noin 55 miljardia kilometriä vuodessa. Ajoneuvoja on hiukan alle 5 miljoonaa. Keskimäärin rekisterissä olevalla ajoneuvolla Suomessa ajetaan noin 11 000 kilometriä vuodessa.

Noin seitsemän kuljettajaa tuhannesta ajaa alkoholia veressään, ja näistä neljän lukemat jäävät alle 0,5 promilleen eli alle rattijuopumusrajan. Rattijuopumukseen syyllistyy keskimäärin kolme kuljettajaa tuhannesta. Jos rattijuopot ajavat yhtä paljon kuin muut, ajetaan Suomessa juovuksissa vuosittain 165 miljoonaa kilometriä eli 450 000 km joka päivä.

Vuosittain 80 ihmistä kuolee rattijuoppojen aiheuttamissa onnettomuuksissa. "Pitää" ajaa 5500 kilometriä kännissä aiheuttaakseen yhden kuoleman. Jotta keskimääräinen autoilija ajaisi 5500 km, pitää hänen ajaa osuutensa liikennesuoritteesta 500 päivän ajan, arkisin ja pyhinä. Jos lasketaan vain muille kuin kuljettajalle aiheutuneet kuolemat, muuttuvat "vaaditut" kilometrimäärät reilusti suuremmiksi. Karkeasti arvioiden pitää siis ajaa ainakin kaksi vuotta joka päivä rattijuopon lukemat veressään aiheuttaakseen jonkun muun kuoleman.

Kaikesta liikennevalistuksesta huolimatta tilastot eivät nyt niin hirveän rumilta vaikuta.

Alkolukko maksaa noin 1500 euroa, ja epäilemättä se pitää katsastaa ja huoltaa aika ajoin. Arvioin laitteen käyttöajaksi 5 vuotta ja huolto- ja katsastuskustannuksiksi vuodessa 100 euroa. Yhteensä 2 000 euroa viidessä vuodessa eli 400 euroa vuodessa. Noin euro päivässä.

Jos kaikista 5 miljoonasta autosta maksetaan euro päivässä alkolukosta (kunhan kaikki autot on aikanaan uusittu), kertyy vuodessa 1,8 miljardin euron potti sen reilun enemmistön maksettavaksi, joka ei kuitenkaan juopuneena ajele. Luku on reilusti suurempi kuin mitä valtio käyttää esimerkiksi tieverkon ylläpitoon.

JOS alkolukko täydellisesti estää rattijuoppouden (hyvin suuri jos) ja JOS uusilla autoilla ajetaan saman verran juopuneena kuin vanhemmilla ja JOS kaikkiin uusiin ajoneuvoihin asennetaan alkolukko, tulee yhden säästetyn ihmishengen hinnaksi 23 miljoonaa euroa.

Hyöty alkolukoista saadaan vasta kun ne ovat ehtineet myös siihen autokantaan, missä rattijuoppous on yleisintä. Menee siis ainakin 5 vuotta, jotta vaikutuksen edes voisi huomata. Jos alkolukko asennetaan kaikkiin uusiin autoihin, viiden vuoden päästä se on 10-15% autoista. Sitten pitää vielä odotella 10-15 vuotta, jotta alkolukko on merkittävässä osassa autoja. Tällöin puhutaan jo kymmenistä miljardeista euroista.

Ravintolamaailman yksi nurkka kuuluu tälle osastolle, ja se on opiskelijaravintolat. Se on kiehtovampi kenttä kuin äkkiseltään luulisi.

Toissa viikolla esitelty yhteiskunnallisesti tärkeä tapahtuma, blogistin kohtaaminen ravintolapäällikön kanssa, on saanut uuden käänteen. Ensinnäkin kaikki ongelmat ratkesivat, smoothien laatu on sittemmin ollut erinomainen ja päälle päätteeksi sain vielä maakunnista ongittua yhtä ja toista mielenkiintoista opiskelijaruoka-alan uusimmista koukeroista.

Opiskelijaruoan halvan hinnan mahdollistava Kelan ateriatuki on valtion budjetissa päätettävä rahasumma, joka maksetaan ravintoloitsijalle jokaista ravintolassa myytyä opiskelija-ateriaa kohti. Aterian enimmäishinta on toinen eduskunnassa vuosittain päätettävä rahasumma, joka taas määrää, paljonko ruoan hinta saa olla ennen ateriatuen tekemää vähennystä, josta seuraa aterian todellinen hinta opiskelijalle.

Eikä tässä vielä kaikki: yliopistojen tehtävänä on järjestää opiskelijaruokailu, mikä käytännössä tarkoittaa tilojen tarjoamista ravintolalle. Tiloista syntyvät kulut eivät suinkaan lankea maksettavaksi yliopistoille, vaan valtion budjetissa on erikseen siihen tarkoitettu määräraha, josta kompensoidaan yliopistoille syntyvät kulut.

Nyt joku oman elämänsä einstein eräällä yliopistolla on keksinyt, että siitähän saadaan mukavasti nipistettyä säästöjä!

Siis että valtion laitoksesta valtion rahoittamaksi muuttunut laitos säästää käytännössä pöllimällä valtion budjetissa tiettyyn tarkoitukseen merkittyä rahaa toiseen tarkoitukseen... Jollain valtiosääntöoikeuden professorilla saattaisi olla sanomista tähän asiaan.

Lisäselvitystä on luvassa lomien jälkeen, voitte odottaa vesi kielellä: kun mukaan lisätään vielä hyppysellinen ylioppilaskuntien bisneksiä, muutama iso ja kovaotteinen ravintolaketju, kansanterveysihmiset ja laaja puoluekirjo ärhäköitä sivistyspoliitikkoja, ovat hyvän keitoksen aineet kasassa. Tästä tulee vielä soppa!

Muutama vuosi sitten eduskunta sääti, että on kiellettyä yrittää ostaa tai myydä kukkaruukkua, jossa joku suunnittelee kasvattavansa kannabista. Toistaiseksi saa vielä hankkia nyrkkiraudan mukilointitarkoituksessa tai puukon murhaamistarkoituksessa, mutta onneksi eduskunta uskalsi tehdä rohkean päänavauksen kansainvälisen kukkaruukkurikollisuuden kitkemiseksi. Törkeästä kukkaruukkujen myymisestä voi saada jämäkän kuuden vuoden vankeustuomion.

Uusi laki osoitti tarpeellisuutensa. Neljää ihmistä syytetty huumausainerikoksen edistämisestä ja törkeästä edistämisestä. Kaupan henkilökunta oli syytteen mukaan myynyt kukkaruukkuja ja muita kasvatusvälineitä asiakkailleen, vaikka tiesi laitteita päätyvän kannabiksen kotikasvatukseen.

Syyte on oikea. Emme saa lähteä sille puolen Euroopan ajamalle tuhoisalle linjalle, että suhtautuisimme huimausainesiin ns. liberaalimmin. Emme saa antaa senttiäkään periksi kieltolinjastamme, joka aikoinaan päätettiin kaukonäköisesti arvalla.

Jo alkoholin kieltolaki osoitti, että jämptillä kiellolla ja kaunistelemattomalla valistuksella voimme kitkeä päihteet yhteiskunnastamme. On vain valvonnan puutetta, että huumelait eivät vaikuta huumeiden käyttöön.

17.7.2010 Hesari kertoo, että syyttäjä on nostanut ensimmäistä kertaa syytteet kannabiksen kasvatusvälineitä myyneen yrityksen toiminnasta http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kannabiksen+kasvatusvälineitä+myyneet+saavat+syytteen/1135258635111 Syyttäjä Kaisa Ahva kertoo, että syyteharkinnassa on lähdetty siitä, että epäillyt ovat tienneet, että laitteita päätyy kannabiksen kotikasvatukseen.

Nyt herää kysymys, että mitä ihmettä syyttäjän päässä liikkuu – tai oikeastaan liikkuuko siellä mitään. Itse epäilen, että kun toisesta korvasta puhaltaa, tuulee toisella puolella turboahdettuna. Kun säädettiin lakia, joka tällaisen toiminnan yleensä mahdollistaa, puhuttiin yleisesti että kyseessä on vain EU:n yhteiseen lainsäädäntöön siirtyminen - ei siis pykälä jota tullaan käyttämään.

Hesarin paperiversion mukaan syyttäjä lähtee testaamaan oikeudessa miten laki pitää. Mikäli kyseessä olisi esimerkiksi uimapatja, ymmärtäisin näin helteillä, että joku kesäduunari testaa miten se pitää vedessä. Vaan ikävä kyllä ei ole, vaan kyseessä on pidemmän tutkinnan ja harkinnan tulos, jonka takana lienee joku todellinen virkamiesten Brainstorm. Arvaan kyllä mitkä hallinnonalat ovat kyseessä, mutta ilman varmaa tietoa jätän sanomatta.

Koska koko kuvio on jo ennalta niin järjetön, on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta, tiivistää sen ääliömäisyys lyhyesti. Näin ollen heitän muutaman tyhmän kysymyksen:
1. Saako vastaavia laitteita muualta helposti (kyllä)?
2. Tietääkö Plantagen että sieltä ostettuja laitteita päätyy kannabiksen kotikasvatukseen (kyllä)?
3. Nostetaanko Biolania vastaan myös samoin perustein syyte (ei)?
4. Onko Suomi todella niin varoissaan, että tällaisia apukoulukokeiluja on tarpeen tehdä (ei)?
5. Vähentääkö tämä jollain tavoin kannabiksen kokeilua tai käyttöä (ei)?
6. Heikentääkö tällaisten suurikollisten jahtaaminen uskoa oikeusjärjestelmäämme (kyllä)?
7. Onko kannabiksen kotikasvatus jonkinlainen vakava uhka yhteiskunnalle (ei)?
8. Virtsasin eilen tietoisesti tuttavani takapihalla erehdyttävästi kannabista muistuttavan kasvin päälle. Aikooko syyttäjä takavarikoida tekovälineen, sillä tiesin todennäköisesti edistäväni sen kasvua (?)?

Ainoa järkevä selitys tälle oikeudenkäynnille voi olla se, että Ritva Santavuori on kaivettu naftaliinista takaisin puikkoihin.

Se voisi olla latinaa. Mutta ei se ole. Se on suomea ja tarkoittaa henkilöä, joka hakee lukion päättövaiheessa ammattikouluun.

Sinustakin voi vielä tulla abiamis - tai yoamis, kandiamis, maisteriamis, jne.! Toisen asteen yhteishaun Täydennyshaku alkoi sattumalta juuri tällä viikolla, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla voit hakea lukiopohjalta ainakin kahdeksaantoista amikseen.

Silloin kun minä olin nuori, tulevat ylioppilaat olivat kaikkea muuta kuin amiksia. Nyttemmin raja on hämärtynyt ja amiksen suosio kasvanut niin paljon, että ylioppilaita on jopa pitänyt erikseen kieltää hakemasta peruskoulupohjaiseen koulutukseen.

Tämä kertoo siitä, että ihmiset ovat lopulta tulleet järkiinsä.

Jos opinto-ohjaajien kanssa on käynyt hyvä tuuri, kolme lukiovuotta mietittyään on lopultakin valmis päättämään, mitä haluaa tehdä peruskoulun jälkeen. Ja mitäpä muuta se voisi olla kuin rehellistä, konkreettista ja mielekästä työtä hyvin palkatussa ammatissa alalla, jolta työ ei tekemällä lopu.

Viime vuosikymmenen koulutuspoliittisten trendien valossa abiamis on friikki, kammotus ja epämuodostuma muuten siistissä ja tehokkaassa koulutusputkessa, joka sinkoaa valmiin maisterin tai tohtorin laajassa kaaressa työttömyyskortistoon tai työkyvyttömyyseläkkeelle ilman välivuosia, kymppiluokkia ja muita turhuuksia.

Tänä päivänä abiamis on McGyverin, Teräsmiehen ja Jessica Bielin (ks. elokuva A-Team) risteytys, joka tietää ja osaa kaiken tarpeellisen ja vähän ylikin. Sankari.

Kumpi on sinusta enemmän väärin - maksaa ihmisille palkkaa, jotta he menevät sotaan, vai pakottaa ihmiset tarvittaessa väkivallan uhalla menemään sotimaan? Vai ovatko molemmat yhtä väärin?

80% vastaa, että on enemmän väärin uhata ihmisiä aseella. Silti suuri osa heistä kannattaa asevelvollisuusarmeijaa palkka-armeijan sijaan. Ainoa ero on, että kysymyksessä ei käytetty sanaa armeija.

Kaikki muut argumentit taivutetaan palvelemaan sitä, mitä itse pitää moraalisesti oikeana. Jos kannattaa asevelvollisuusarmeijaa ja se on halvempi kuin palkka-armeija, on halpuus lisäperuste. Jos palkka-armeija taas on halvempi, halpuus sivuutetaan, koska palkka-armeijassa soditaan vain rahan vuoksi. Kyse ei ollut siis alun perinkään hinnasta, vaan siitä, minkä itse kokee moraalisesti oikeaksi. Kaikki muut argumentit tukevat tätä yhtä.

On vaikea sanoa kannattavansa asiaa, jonka tietää olevan moraalisesti väärin. Jos kannatit asevelvollisuusarmeijaa ja kannatat sitä edelleen, sinun täytyy selittää itsellesi, miksi kannatat vaihtoehtoa, jonka juuri sanoit enemmän vääräksi. Et tule vaihtamaan mielipidettäsi asevelvollisuusarmeijasta palkka-armeijaan tämän yksittäisen kysymyksen perusteella. Mutta sinun on pakko keksiä, miksi kysymys oli "väärin". Koska et voi kannattaa sitä vaihtoehtoa, jonka tiedät moraalisesti enemmän vääräksi, riippumatta sen perusteista.

Tapahtui maailmalla mitä tahansa, tuloksena on omien mielipiteiden vahvistuminen. Näin käy riippumatta siitä, millaisia mielipiteet olivat tapahtumaa ennen. Tieteen kehittymisestäkin sanotaan, että tiedemiehet eivät muuta näkökulmaansa asioihin - uusi näkemys saa alaa vasta sitten, kun vanhan näkemyksen kannattajat kuolevat pois.

Esimerkiksi Porvoon McDonaldsin ampumistapaus. Se on entistä suurempi syy kieltää kaikki aseet, kieltohan poistaa ongelman. Ammuskelu ei ole syy kieltää aseita, koska rosmot eivät kuitenkaan kiellosta välitä eikä ase edes ollut luvallinen. Tapahtuma osoittaa, että sosiaalipalveluita pitää lisätä, tämäkin tapaus olisi voitu estää niin. Ammuskelu osoittaa myös, ettei sosiaalipalvelu muuta mitään, olihan ampuja hiljattain vapautunut vankilasta.

Mistä tahansa yksittäisestä tapauksesta saadaan tuki mille mielipiteelle tahansa. Uutisten tapahtumat eivät muokkaa käsityksiä, vaan vahvistavat jo valmiiksi muodostettuja kantoja. Tapahtumat tulkitaan siten, että ne sopivat omaan maailmankuvaan.

Kuinka monta kertaa olet muuttanut mieltäsi tai nähnyt jonkun muun muuttavan mieltään vaikkapa raiskaustuomioista, maahanmuuttajista, pakkoruotsista tai edes talouspolitiikasta?

Psykologiassa uuden tiedon sopeuttamista valmiiseen “tiedon puuhun” kutsutaan assimilaatioksi. Se on kohtalaisen helppoa. Akkomodaatio taas tarkoittaa, että koko rakennelmaa pitää muuttaa, koska uusi tieto on niin ristiriidassa aiemman tiedon kanssa. Akkomodaatio on työläämpää ja se osoittaa puutteita omassa maailmankuvassa, niinpä sitä tapahtuu paljon vähemmän kuin assimilaatiota. Rohkenisin sanoa, että monilla ei aikuisiällä juuri koskaan.

Pitcairnin saarilla on kiinnostava historia.

Saaret sijaitsevat eteläisellä Tyynellämerellä. Portugalilainen purjehtija kävi saarilla 1606, mutta saaret olivat asumattomat. Niillä ilmeisesti oli kuitenkin ollut polynesialaista asutusta aiemmin. 1767 näki 15-vuotias Robert Pitcairn saaret laivansa kannelta ensimmäisenä, mistä saaret saivat nykyisen nimensä.

1789 brittiläisen Bounty-laivan miehistö kapinoi Tahitin lähellä. Noin puolet miehistöstä, 18 miestä, kyllästyi kapteenin ilmeisesti koviin kuritusmuotoihin. Kapteenille uskolliset miehistön jäsene lähetettiin veneillä toiseen suuntaan, 18 kapinoitsijaa otti laivan haltuunsa ja lähtivät toiseen suuntaan.

Osa kapinoitsijoista kuoli ja osa jäi Tahitille. Pitkän purhjehduksen jälkeen kapinoinutta 9 miehistön jäsentä, 6 tahitilaismiestä ja 11 tahitilaisnaista päätyi asumattomalle Pitcairnin saarelle, jonne he asettuivat asumaan. He polttivat laivansa, jotta heitä ei löydettäisi ja jotta kukaan ei pakenisi.

Soutuveneillä lähetetyistä kapteenille uskollisista enemmistö palasi aikanaan Britanniaan, missä enemmistö armahdettin. Kuolemantuomion saivat myös ne, joilla oli mahdollisuus estää tapahtuma, mutta jotka eivät tehneet mitään. Passiivisuus on yhtä vakava rikos kuin kapinaan osallistuminenkin.

Pitcairnilla britit kohtelivat tahitilaismiehiä palvelijoinaan, mutta tahitilaiset halusivat tulla kohdelluksi tasaveroisina. 1793 syttyi konflikti tahtitilaisten ja brittien välillä, jossa kuoli kaikki 6 tahitilaismiestäja 5 brittiä, mukaanlukien saaren senastinen johtaja Fletcher Christian. Konfliktin jälkeen johtajaksi valittiin John Adams ja joksikin aikaa rauha palasi. Jäljellä oli neljä Bountyn kapinoitsijaa.

Rauha loppui kun britti William McCoy rakensi tislauslaitteen ja alkoi valmistaa alkoholijuomia paikallisesta kasvista. Eurooppalaiset joivat runsaasti ja naisille elämä muuttui helvetiksi. Naiset kapinoivat ja osa heistä yritti paeta, mutta heidän lauttansa hajosi. Elämä jatkui näin kunnes alkoholinvalmistuksen keksinyt kuoli kaatuiltuaan humalapäissään. Alkoholin valmistuslaitteet tuhottiin ja yksi britti tapettiin hänen uhanneen tappaa kaikki. Vuonna 1800 kuoli Ned Young astmaan ja jäljelle jäi vain John Adams, yhdeksän tahitilaisnaista ja muutama lapsi. Rauha palasi maahan.

Ensimmäisen kosketuksen muuhun maailmaan saarelaiset saivat 1808 eli melkein 20 vuotta rantautumisen jälkeen. Tällöin amerikkalainen kauppalaiva laski veneen ja nousi maihin.

Pitcairnilaiset olivat omasta mielestään itsenäinen valtio mutta brittien mielestä ei. Ei liene vaike arvata, kumman mielipide voitti. Nykyään Pitcairn on ainoa Britannian siirtokunta Tyynellämerellä. Saarten asukasluku on 47.

Adams armahdettiin 1825. Hän meni naimisiin tahitilaisnaisen kanssa jakuoli Pitcairnin saarella 61-vuotiaana 1829.